Työaika ja ylityökorvaus työaikalain mukaan

Työaikalaki sääntelee työaikaa koskevia asioita. Sopimusehto, jolla vähennetään työntekijälle lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika. Lisäksi työajaksi luetaan se aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Matkaan käytettyä aikaa ei lähtökohtaisesti pidetä työaikana.

Säännöllistä työaikaa on se aika, joka on määritelty työntekijän työsopimuksessa. Lain mukaan säännöllisen työajan enimmäismäärä on kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Työsopimuksella tai työ- ja virkaehtosopimuksella voidaan sopia säännölliseksi työajaksi lain määritelmiä pienemmät tuntimäärät. Työaika voidaan myös järjestää jaksoihin, jolloin viikoittainen työaika voi olla joskus enemmän kuin 40 tuntia, kunhan keskimääräiseksi työajaksi tulee 40 tuntia viikossa jakson aikana.

Ylityötä on se työ, jota tehdään työnantajan pyynnöstä säännöllisen työajan lisäksi. Oma-aloitteinen työskentely säännöllisen työajan ulkopuolella ei ole ylityötä. Ylityön teettämiseen tarvitaan aina työntekijän suostumus. Suostumus tarvitaan erikseen kutakin ylityökertaa kohtaan. Työnantaja ei voi vaatia esimerkiksi työsopimuksessa kertakaikkista suostumusta ylityön tekemiseen. Toisaalta työntekijä ja työnantaja voivat erityistilanteessa sopia lyhyehkön ajanjakson ylitöistä kerralla. Ylitöitä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden aikana ja enintään 250 tuntia kalenterivuodessa.

Työajan ylittäessä kahdeksan tuntia vuorokaudessa, tulee maksaa ylityökorvaus. Kahdelta ensimmäiseltä ylityötunnilta maksetaan 50 prosentilla korotettua palkkaa. Seuraavilta tunneilta maksetaan 100 prosentilla korotettua palkkaa. Myös työehtosopimuksissa saattaa olla ylityökorvauksia koskevia säännöksiä.

Ylityöstä maksettava palkka voidaan sopia vaihdettavaksi vapaa-aikaan.