Vuosiloma, vuosilomakorvaus ja lomaraha

Vuosiloman sääntelyn keskeinen lähtökohta on työsuojelullinen; tarkoituksena on työntekijän terveyden ja turvallisuuden varmistaminen säätämällä tietystä vähimmäisajasta, jonka työntekijä saa olla palkallisesti poissa työstä. Pääsäännön mukaan vuosilomalakia sovelletaan sekä työ- että virkasuhteessa tehtävään työhön.

Vuosilomalain mukaan vuosilomaa ansaitaan työssäoloajalta tai työssäolon veroiselta työstä poissaolon ajalta. Työssäolon veroista työstä poissaoloaikaa on pääsäännön mukaan aikaa, jolta työnantaja on lain mukaan velvollinen maksamaan työntekijälle palkan. Tällaista ovat mm. äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan aika, poissaoloaika sairauden tai tapaturman vuoksi, opintovapaa-aika ja poissaoloaika lomauttamisen takia.

Vuosiloman ansaintasäännöt

Varsinaisen vuosiloman ansaintasääntöjä on kaksi: ensisijainen 14 päivän sääntö ja toissijainen 35 tunnin sääntö.

Valinta riippuu työsopimuksessa sovitusta työajan perusteesta (kuukausi- tai tuntipalkkainen).  Jos työtä tehdään kaikkina kuukausina vähintään 14 päivää, sovelletaan 14 päivän sääntöä ja jos taas alle 14 päivää, mutta vähintään yhtenä kuukautena 35 tuntia, sovelletaan 35 tunnin sääntöä. Sääntöjä ei sovelleta limittäin, mutta niitä voidaan saman lomanmääräytymisvuoden aikana soveltaa peräkkäin.

Lomanmääräytymisvuosi alkaa 1.4. ja päättyy seuraavana vuonna 31.3. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut alle vuoden, työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde puolestaan on kestänyt yli vuoden, työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää per lomanmääräytymiskuukausi. Pääosa lomasta on pidettävä lomakaudella, joka sijoittuu 2.5. – 30.9. väliselle ajalle. Työnantajalla on oikeus määrätä loman ajankohta, mutta tätä ennen työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta.

Edellä mainittujen lisäksi on vielä ns. vapaan ansainta -sääntö. Tätä sääntöä sovelletaan työntekijöihin, jotka työskentelevät työsopimuksen mukaan suhteellisen vähän eli alle 35 tuntia kuukaudessa. Tämän säännön perusteella työntekijällä on oikeus halutessaan saada vapaata kaksi arkipäivää kultakin kalenterikuukaudelta, jonka hän on ollut työsuhteessa. Näiltä päiviltä työntekijällä on oikeus lomakorvaukseen.

Lomakorvaus

Vuosilomalain mukaan ansaittu loma tai sitä vastaava vapaa on aina palkallista. Lomapalkka on loman ajalta maksettavaa palkkaa kun taas vuosilomakorvaus on korvausta ansaitusta, mutta pitämättä jääneestä lomasta. Lomakorvausta kertyy heti työsuhteen alusta lukien. Lomakorvauksen määrä muulla kuin viikko- tai kuukausipalkkaisella työntekijällä on 9 % lomanmääräytymisvuoden ansioista kun työsuhde on kestänyt lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä alle vuoden, ja 11,5 % kun työsuhde on kestänyt yli vuoden.

Työsuhteen päättyessä työntekijälle korvataan rahalla se osa ansaitusta vuosilomasta, joka tuolloin on pitämättä tai maksamatta oleva osa lomakorvauksesta. Ansaintasääntöjen (14 pv / 35 t) piirissä olevien lomakorvaus lasketaan samojen periaatteiden mukaan kuin vuosilomapalkka. Kuukausipalkkaisella työntekijällä kuukausipalkan määrä jaetaan 25:llä, jolloin saadaan selville työntekijän päiväpalkka. Lomakorvauksen laskemiseksi päiväpalkka kerrotaan käyttämättä olevien lomapäivien lukumäärällä.

Lomaraha työehtosopimuksen mukaan

Lomaraha ei perustu vuosilomalakiin vaan työehtosopimukseen, työsopimukseen tai työpaikan käytäntöön. Lomarahan määrä on 50 % lomapalkan määrästä. Tavanomaisesti lomaraha maksetaan kahdessa erässä, toinen ennen lomaa ja toinen loman jälkeen. Yleensä lomarahan saaminen edellyttää työhön palaamista vuosiloman päätyttyä. Jotkin sopimukset mahdollistavat lomarahan vaihtamisen vapaaksi.